Kukaan ei valitse sinua ilman showreeliä, eikä kukaan ota sinua mukaan siksi, että saisit sellaisen kokoon. Ongelma kiertää aidosti kehää, ja juuri siksi niin moni pitää sitä seinänä eikä ovena. Todellisuudessa se hajoaa paljon nopeammin kuin miltä näyttää heti, kun lakkaat odottamasta lupaa.
Showreel ei ole selonteko urastasi. Se on lyhyt todiste siitä, että sinua jaksaa katsoa kameran edessä. Tähän eroon mahtuu koko ero showreelin odottamisen ja sen tekemisen välillä.
Yhdeksänkymmentä sekuntia on kokonainen showreel.Mistä ensimmäinen showreel syntyy
- Itse kuvatuista kohtauksista. Kaksi näyttelijää, puhelin, jalusta, rauhallinen paikka ja kohtaus, joka on valittu siksi että se sopii sinulle. Nopein reitti ja samalla vähiten käytetty.
- Opiskelijaelokuvista. Elokuvakoulut etsivät näyttelijöitä lakkaamatta, työ on useimmiten palkatonta, mutta materiaali on aitoa. Sovi etukäteen kirjallisesti, että saat kopion, tai vietät vuoden sitä perääntyen.
- Selftapeista. Kunnolla kuvattu selftape, jossa ääni on siisti ja tausta yksivärinen, on täysin käyttökelpoista materiaalia. Kukaan ei mieti, mistä vahvat yhdeksänkymmentä sekuntia ovat peräisin.
- Omasta lyhytelokuvasta. Hitaampaa ja raskaampaa, mutta rooli on sinun, ja itselleen kirjoittaminen silloin kun kukaan ei tarjoa on vanha perinne.
Mitä siinä pitäisi oikeasti olla
Kuudestakymmenestä sekunnista kahteen minuuttiin. Jos sinulla on yksi todella vahva kohtaus, showreel voi olla pelkästään se kohtaus ja se toimii silti.
Aloita parhaasta hetkestäsi. Ei tekstiplanssia, ei hidasta häivytystä, ei tunnelmakuvien montaasia musiikin alla, vaan kasvosi tekemässä jotakin katsomisen arvoista viiden ensimmäisen sekunnin sisällä. Ihmiset kelaavat. Oleta, että he kelaavat.
Näytä skaalaa vain, jos sinulla on sillä näytettävää. Kaksi vastakkaista, hyvin näyteltyä kohtausta voittaa viisi kohtausta, joissa seisot enimmäkseen oviaukossa. Ja sinun on erotuttava selvästi joka otoksessa: jos castingin tekijän pitää päätellä, kuka kuvan kolmesta ihmisestä olet sinä, otos ei ansaitse paikkaansa.
Mitä jätetään pois
- Pitkät tilannetta pohjustavat otokset ja kaikki ennen ensimmäistä repliikkiäsi.
- Dialogin päälle levitetty musiikki. Sinut pitää kuulla, ei ääniraitaa.
- Otokset, joissa kohtauksen parempi puoli kuuluu jollekulle muulle.
- Teatteritallenteet kahdennestatoista rivistä kuvattuina.
- Kaikki paria vuotta vanhempi tai ajalta ennen selvää ulkonäön muutosta.
- Alkutekstit, logot ja nimiplanssi alussa. Jos nimesi pitää jossain näkyä, laita se loppuun.
Näin syntyy valtaosa ensimmäisistä showreeleistä.Yksittäiset otokset voittavat yhden pitkän koosteen
Nykyinen tapa on pitää yksittäiset kohtaukset saatavilla myös erikseen koosteen rinnalla, koska tiettyä sävyä etsivä haluaa juuri sen kohtauksen eikä kierrosta kaiken läpi, mitä olet koskaan tehnyt. Samalla voit asettaa oikean otoksen oikean työn eteen.
Minne showreel kuuluu
Paikkaan, joka aukeaa ilman tiliä, ilman sovellusta ja ilman kahdenkymmenen sekunnin puskurointia. Laita linkki sitten korttiisi, sinne mistä castingia tekevät sitä oikeasti etsivät.
CastHubissa korttisi kantaa valokuviasi, rooliasi, mittojasi ja linkkiä kuvamateriaaliisi. Julkinen puoli näyttää valokuvat, nimen, roolityypit ja kaupungin; mitat, portfolion yksityiskohdat ja yhteystiedot jäävät vahvistuksen taakse ja avautuvat vain yritystileille, jotka ovat todistaneet keitä ovat. Showreelin linkki kuuluu korttiin eikä kolmelle sosiaalisen median profiilille hajautettuna, yksinkertaisesta syystä: aikataulun puristuksessa oleva ei lähde sitä etsimään.
Kuinka usein se uusitaan
Joka kerta kun kuvaat jotakin parempaa kuin siellä jo on. Showreel on elävä asiakirja, ei muistomerkki. Yleisin epäonnistuminen ei ole huono ensimmäinen showreel, vaan kelvollinen ensimmäinen showreel, joka ei ole muuttunut neljään vuoteen.
Kukaan ei odota aloittelijalta showreeliä täynnä esitettyjä tuotantoja. Odotetaan, että nähdään millainen olet kameran edessä. Enempää ensimmäisen showreelin ei tarvitse tehdä, ja puhelin, vastanäyttelijä ja vapaa iltapäivä riittävät siihen.
